Hei minun pikku nassukkani

Mitä sinulle kuuluu? Minulla on taas niin ikävä sinua. Minulla on aina ikävä sinua, mutta aina jossain välissä tulee vielä enemmän ikävä. Aina kaipaan sinua, ja välillä vielä enemmän. Olin nyt viikonloppuna Salossa vierailemassa ystävieni luona. Heidän poikansa on nyt reilun parin vuoden ikäinen. Sinä olet nyt 1,5 vuotias isin ihana pikkupoika. Ikää tulee molemmille. Poikansa on jo alkanut hieman kiukuttelemaan. Se alkaa olemaan tuossa iässä ihan normaalia. Itse olet kohta samassa iässä. Periksi ei voi antaa, muttei vastaankaan pärjää. Haet omaa liikkumatilaa, vapautta ja rajoja. Näin se menee lapsen elämässä. Vanhempien tehtävä on opettaa lastaan, halusit tai et. Tiedän, että olet kiltti poika. Olethan minun poikani, minun lihaa ja vertani. Olisi mukava kuulla sinusta taas pitkästä aikaa ja saada kuviasi. Olet siinä iässä, että kasvat vauhdilla, enkä haluaisi menettää hetkeäkään siitä ajasta. Asiani etenee siellä lakiasiain toimistossa, mutta en ole kuullut vielä mitään uutta sieltä. Toivoisin, että äitisi tulisi järkiinsä ja antaisi meidän olla yhdessä. Olen sinun isi ja haluan sitä. En ymmärrä miksi se otettaisiin minulta pois. Jokaisella isillä pitäisi lähtökohtaisesti olla oikeus omaan lapseen. Ja lapsella tietysti oikeus omaan isään. En ymmärrä, miksi tätä oikeutta pitää erikseen hakea käräjäoikeudelta. Laissakin jo sanotaan, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja että lapsella on oikeus tavata isäänsä. Miksi tuota lupaa täytyy erikseen hakea? En minä ole tehnyt koskaan mitään väärää. Olen vain isi.