Katsastin tänään autoni, Volvo V40 2002 1.8. Olin jo eilen vaihdattanut takajarrupalat, kun tiesin, että ne ovat huonossa kunnossa ja loppuunkuluneet. Menihän tuo katsastuksesta sitten läpi ja tekniikassa ei ollut huomauttamista. Mutta katsastusmies sanoi, että peräpäässä alhaalla on ruostetta aikalailla. Sanoi vielä senkin, että kyllä tuolla vielä sen 7 vuotta ajelee. Huh. Aina se on jokavuotinen jännittäminen meneekö läpi, vaiko ei. Nyt voi taas huristella sen yhden vuoden huoletta. Pääsisin nyt aina luoksesi, jos äitisi niin haluaisi. Ei tarvitsisi junalla tulla. Senkin kyllä tekisin, vaikkakin se tulisikin kalliimmaksi. Oma auto on kätevä siinä mielessä, että pääsisin luoksesi lyhyelläkin varoitusajalla. Ei tarvitsisi seurata mitään aikatauluja. Laitoin myös äidillesi tänään sähköpostia, että miten meidän tapaamisemme nyt sitten järjestetään. Hän vastasi tyhjällä sähköpostilla, ei siinä ollut mitään sisältöä, eikä hän ole vielä vastannut lisäkysymyksiini. Katson vielä miten asiat etenee, en luovu sinusta. Vaikka kasvaisit kuinka isoksi tahansa, olet silti aina minun oma pikkupoikani.
Isän jalanjäljillä on isän ja pojan yhteinen projekti, vaikkakin isän kirjoittama, mutta jossa jaamme kokemuksia, oppaita ja suosituksia elämän valintoihin. Rehellistä ja aitoa, helposti lähestyttävää sisältöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Merkkipäivät tulivat ja menivät meillä molemmilla
Isä silloin ja nyt. Hyvää syntymäpäivää poitsu näin jälkikäteen täällä blogikirjoituksessakin. Onnittelin sinua merkkipäivänä ja laitoin pie...
-
Kuva joskus sitten. Muistan, kuinka ala-asteella Kemijärvellä osallistuin piirustuskilpailuun, joka oli suunnattu koko ala-asteen koululle...
-
70- luvun soittimen korjaus tähän päivään 1. Johdanto: Nuoruuden unelmasta todellisuuteen Huollettu Salora 6000 A. Salora 6000 A oli la...
-
Musiikin ja historian vuoropuhelu: Rockin ja metallin kehityskaari Oma musiikkipisteeni. Musiikissa on aina ollut eräänlainen vapauden h...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti