Mietin koko ajan, kuinka me leikimme yhdessä, kun kävin Helsingissä luonasi viime viikolla. Se oli minulle niin ikimuistoinen hetki. Olit silloin flunssassa ja yskässä, mutta silti niin reipas ja hyväntuulinen poika. Nyt sain sinulta sen melko ärhäkän flunssan ja olen vielä ainakin tämän viikon vuoteenomana. Minultahan tämä tauti vie nyt voimat, mutta sinä jaksoit silloin kipeänäkin leikkiä ja touhuta. Ja olit vieä niin hyväntuulinenkin. Laitoin eilen viestiä äidillesi, että haluaisin käydä taas ensi viikolla katsomassa sinua uudelleen. Olisin tullut jo tällä viikolla, mutta kun tämä tauti ja ei se äidillesikään sopinut. Tulen kuitenkin taas heti pääsiäisen jälkeen. Ensin minun pitää tietenkin täysin parantua, etten taas heti tartuta tätä ryökälettä sinulle. Tulen kuitenkin ennemmin, tai myöhemmin. Ehdin silloin ensitapaamisella ottaa sinusta ja meistä muutaman valokuvankin, mutta heti tuntuu siltä, ettei niitä ole läheskään tarpeeksi edes näin alkajaisiksi. Ei kait niitä koskaan ole. Ei ole tällä kertaa paljoakaan asiaa kerrottavana, vain vähän tilanteen päivitystä. Joten jätän tämän juttuni lyhyeksi, mutta tapaammehan taas pian.
Isän jalanjäljillä on isän ja pojan yhteinen projekti, vaikkakin isän kirjoittama, mutta jossa jaamme kokemuksia, oppaita ja suosituksia elämän valintoihin. Rehellistä ja aitoa, helposti lähestyttävää sisältöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Merkkipäivät tulivat ja menivät meillä molemmilla
Isä silloin ja nyt. Hyvää syntymäpäivää poitsu näin jälkikäteen täällä blogikirjoituksessakin. Onnittelin sinua merkkipäivänä ja laitoin pie...
-
Kuva joskus sitten. Muistan, kuinka ala-asteella Kemijärvellä osallistuin piirustuskilpailuun, joka oli suunnattu koko ala-asteen koululle...
-
70- luvun soittimen korjaus tähän päivään 1. Johdanto: Nuoruuden unelmasta todellisuuteen Huollettu Salora 6000 A. Salora 6000 A oli la...
-
Musiikin ja historian vuoropuhelu: Rockin ja metallin kehityskaari Oma musiikkipisteeni. Musiikissa on aina ollut eräänlainen vapauden h...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti