Oli niin mukava taas nähdä. Toin sinulle sen polkupyörän, minkä lupasin. Kävimme heti ajelemassa. Kaipasin sinua ja huomasin, että sinäkin olit kaivannut minua. Olit niin iloinen, kun tulin luoksesi. En unohda hymyäsi koskaan. Leikimme pihalla muutaman tunnin. Aika meni niin äkkiä. Olet vahva ja voimakasluontoinen poika, mutta samalla yhtä hiljainen, kuin minäkin. Et paljoa höpöttele, kuin en minäkään. Meillä on samanlainen luonne. Se lämmittää minua. Ymmärrän mitä sinä ajattelet, koska olen samanlainen hiljainen hyssykkä. Minua on moitittu siitä, että en puhu paljoa. Sinua en kuitenkaan ikinä moiti, annan olla sinut sellaisena, kuin olet. Minun oma poikani, omaa lihaa ja vertani, sielun peilini. Se neljä tuntia, jonka sain olla tuona päivänä kanssasi, meni niin äkkiä. Kun sitten olin lähdössä pois, tulit ja takerruit jalkoihini. Sydämeni oli sulaa siihen paikkaan. Sinäkin tykkäät minusta. Tulen taas käymään luonasi. Olen ostanut jo junaliput seuraavaa tapaamista varten. Nähdään vielä tässä kuussa.
Isän jalanjäljillä on isän ja pojan yhteinen projekti, vaikkakin isän kirjoittama, mutta jossa jaamme kokemuksia, oppaita ja suosituksia elämän valintoihin. Rehellistä ja aitoa, helposti lähestyttävää sisältöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kesä alkaa olla taputeltu
Mietiskelyä ulkona. Tämä kesä hujahti ikäänkuin siitä ei ehtinyt nauttiakaan. Kelit ovat olleet vaihtelevia tyypilliseen suomalaiseen maant...
-
Kuva joskus sitten. Muistan, kuinka ala-asteella Kemijärvellä osallistuin piirustuskilpailuun, joka oli suunnattu koko ala-asteen koululle...
-
Musiikin ja historian vuoropuhelu: Rockin ja metallin kehityskaari Oma musiikkipisteeni. Musiikissa on aina ollut eräänlainen vapauden h...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti